Kesäpäivä

Sateista kesäpäivää kansalaiset. Tänään en tiedä mihin olen menossa, tiedän vain että olen ja menossa. Tiedän oikeastaan senkin, etten voi enää kauaa olla menossa minnekään, ja tiedän eilen saavuttaneeni mielenkiintoisen välietapin elämäni polulla. Polku jatkuu yhä ja päättyy vasta kauas horisonttiin, kylmien varjojen taakse. Siksi suuntaankin jälleen askeleeni yhä uudelleen kylmään tihkusateeseen.

Sanoja putoilee mieleni tapetilta, enkä tiedä onko niitä tarpeen tänne kaikkia nostaa, uudelle seinälle. En vain voi vastustaa kiusausta, ja aikaakin on lyhyt ja kaunis hetki. Lokin käheä raakuna kuuluu kaukaisuudesta, ja jossain ajoneuvo putoaa 20 metriä syvään monttuun. Ääniä kaukaisuudesta, enkä jaksa edes hymyillä. Olen väsynyt ja aavistuksen verran kyllästynyt. Miten komedia voi muuttua arkipäiväiseksi pakoksi?

Elämän tarkoitus on olla kalastaja.