Päältä jätevuoren suuren..

Kun askelein johdin alas kalliolta, astuin tielle, kuljin talolle. Matkalla ajatuksein pyöri rataa erilaista kuin koskaan ennen. Olin rauhallinen, onnellinen. Astuin tietä eteenpäin, pääsin mäen laelle. Päätin muuttaa ja muuttua, ottaa suunnan. Pelkäsin katoavani, ja pelkäsin etten katoaisikaan. Pelkäsin että katoaisit, pelkäsin että unohdat. Tartuin hiljaa käteesi ja kuljin talolle. Pelkäsin että menetän sinut, ja siksi menetin sinut. Pelkäsin että unohdat minut, ja siksi kadotit minut. Pelkäsin että elä kauaa en, pelkään sitä edelleen. Ja kuitenkin tahtoisin, tahtoisin kotiin.

Tämä maailma on ihmisille, ihmisille joilla on tarkoitus. Se tarkoitus ei vain välttämättä koskaan palvele heitä. Heidän on joskus ensin täytettävä tarkoituksensa, voidakseen myöhemmin saavuttaa täyttymyksensä, ja toisaalta joillain se on toisin päin. On luovuttava kaikesta täyttääkseen tarkoituksensa. Itse tahdon täyttää tarkoitukseni, vaati se minulta mitä vain.