Mukana olevia pyydetään poistumaan?

Tänä aamuna kun katselin auringon nousua mieleeni nousi ajatus hetkien jakamisesta. Usein kun on jokin hetki jonka tahtoisi jakaa jonkun toisen kanssa, ei ole ketään jonka kanssa sen jakaisi. Tänä aamuna olin vain tyytyväinen voidessani itse kokea sen hetken, vaikka silti hieman haikea pohtiessani sitä miten usein kauniit asiat vain liukuvat lyhyinä välähdyksinä menneeseen, ja nousevat taas hieman leikeltyinä tulevassa takaisin näkyville.

Päiväni ovat täysin suunniteltuja enkä ole moniin viikkoihin elänyt yhtään turhaa hetkeä, kaikella on ollut tarkoituksensa. Olen siihen oikeasti varsin tyytyväinen. Se vain on jotain hienoa, jota on mukava elää, mutta jota on vaikea jakaa kenenkään kanssa, ehkä koskaan. Viime aikoina mielenkiintoni on keskittynyt aivan uusiin asioihin, jotka tuntuvat antavan vanhoillekin asioille uutta väriä. Odotan jo sitä päivää, jona vihdoin voin nähdä tämän kaiken valmiina, ja tarkoituksen kaikelle sille mitä olen käynyt läpi. Vielä on aikaa jäljellä.