Kaikki muuttuu, ja osa katoaa, tärkeimmät jää?

Istun pöytäni ääressä, pyörittelen kynää käsissäni, teen muistiinpanoja vihkoon ja tajuan tekeväni itse asiassa työtä. Teen kai aina työtä. Tai opiskelen. Olen hieman ajatuksissani, kuten aina.

Olen koko päivän ikävöinyt erästä, ja miettinyt loppuillasta ihmisyyttä ja rakkautta. On kovin helppoa rakastua ihmisiin, on kovin helppo rakastaa ihmisiä ja tahtoa heille hyvää. Siitä tulee haasteellisempaa vasta kun kiintyy johonkuhun, tai joku kiintyy sinuun. Elämä nyky-yhteiskunnassa tekee siitä jonkunlaista peliä, peliä jossa ei ole todellisia voittajia. Kun ei ole todellisia häviäjiäkään. On vain tasapainotiloja.

Joskus ihmisiä rakastaa liikaa kiintyäkseen heihin. Se on kai kaikkein hankalinta. Toisinaan vain ajattelee tahtovansa jonkun lähelleen, jonkun pysyvän ystävän, jonkun jonka kanssa jakaa ajatuksia.