Ajatuksia hiekalla

Hiekkarannalla, juoksuaskelin eteni mies.
Ei tiennyt minne oli matkalla, tiesikö olevansa matkalla?
Pakeni hiekkaa, pakeni aikaa, etsikö tietä? Löysi vain hiekkaa.
Ajan kuluttamat kasvot, hiekan raapimat jalat, auringossa palanut ihonsa.
Hymyili, kiero.

Juoksuaskelia, maailman laidalla.
Aika pakeni kulkijaa.
Kulkija taivaltaa, rauhassa taivaltaa, polun loppua ei näy.
Juoksee askeleen, hyppää askeleen, taivaltaa hiekalla, laidalla maailman.
Matkaa jatkaa.

Kulkija hiljainen, juosten etenee.
Minne matkansa vie, tiedä ei.
Yksin etenee, kauas kulkien, niin ollut on.
Ei taivalta keskeytä, ei itse voisikaan, tuskin haluaa, istuu pohtien.
Jään sinisten silmien takana, aikaa ja muistoja.