Kaksi jäljellä

Kirjoittaminen jäänyt vähemmälle, todellinen tekeminen lisääntynyt, ajan hiljalleen huvetessa, vääjäämättömästi kohti loppuaan. Myös tämä blogi kokenee loppunsa viimeistään ajan loppuessa, vaikkei se olekaan, tai mistä sitä tietää, yleinen ajan loppuminen. Eräänlainen vaihe saapuu vain viimein päätökseensä.

En todellisuudessa tiedä mitä sanoisin, enkä oikeastaan edes mitä ajattelisin. On vain hiljaista ja sameaa. Kaiku vastailee kaukaisuudesta, kuin kallioluolassa elävä yksinäinen kurja olento. En ole vieläkään selvillä siitä, mitä minun tulisi vielä saada tehdyksi ennen jakson sulkeutumista, tuntuu vain siltä kuin jotain olisi vielä hivenen kesken.

Kuulemiin.