Kaurapelto

Tahtoisin nähdä kaurapellon. Tahtoisin jakaa hetken sen reunalla jonkun rakkaan kanssa. Tahtoisin kulkea kaurapellon halki lämpimänä päivänä. Nähdä suuren ja varjoisan metsän sen toisella reunalla. Miksi en voi mennä kaurapellolle? Miksi näin pienen haaveen toteutuminen tuntuu niin kaukaiselta vaikka suurempia asioita tapahtuu jatkuvasti? Tahdon vain päästä kulkemaan kaurapellolle, yhdessä jonkun läheisen kanssa. Ei kai se nyt kovin paljon ole pyydetty?

Kesäpäivä

Sateista kesäpäivää kansalaiset. Tänään en tiedä mihin olen menossa, tiedän vain että olen ja menossa. Tiedän oikeastaan senkin, etten voi enää kauaa olla menossa minnekään, ja tiedän eilen saavuttaneeni mielenkiintoisen välietapin elämäni polulla. Polku jatkuu yhä ja päättyy vasta kauas horisonttiin, kylmien varjojen taakse. Siksi suuntaankin jälleen askeleeni yhä uudelleen kylmään tihkusateeseen.

Sanoja putoilee mieleni tapetilta, enkä tiedä onko niitä tarpeen tänne kaikkia nostaa, uudelle seinälle. En vain voi vastustaa kiusausta, ja aikaakin on lyhyt ja kaunis hetki. Lokin käheä raakuna kuuluu kaukaisuudesta, ja jossain ajoneuvo putoaa 20 metriä syvään monttuun. Ääniä kaukaisuudesta, enkä jaksa edes hymyillä. Olen väsynyt ja aavistuksen verran kyllästynyt. Miten komedia voi muuttua arkipäiväiseksi pakoksi?

Elämän tarkoitus on olla kalastaja.

Pitkä matka kotiin

Kuusi päivää jatkuvasti liikkeellä. Paljon uusia ihmisiä, paljon uusia tuttavuuksia, paljon ajatuksia, tunteita, muistoja.. surua. Vielä on pitkä matka kotiin, nyt vasta ymmärrän kuinka pitkä. Olen kauas jo kulkenutkin, ja saavutan hiljalleen päämääräni. Hieman vajaan 11 kuukauden uurastaminen jäljellä.

Vielä on pitkä matka kotiin. On omituista huomata vasta kuljettuaan kauas miten paljon onkaan jättänyt jälkeensä, miten paljon on unohtanut, miten paljon rakkaita asioita ja ihmisiä on jäänyt ajatuksista. Ja vasta sitten ymmärtää miten paljon vielä on taivalta jäljellä, vaikka on jo hetken kuvitellut olevansa valmis. Taivalta on vielä kulkematta, paljon on vielä kokematta, ja 11 kuukauden aikana olisi saavutettava omat unelmansakin. En tiedä, ovatko ne sittenkään oikeita unelmia. Kenties on vain tarkoitus, että kulkee, jättää unelmat matkansa varrella jollekin vastaantulevalle, toiselle vaeltajalle, kulkijalle.

Ultra Bra - He kääntävät tyynynsä

Tiistai 6.6.2006 jätti oman mielenkiintoisen muistijäljen syvälle sisimpääni. Heräsin omituisesti liukumalla, ja hereillä olon ja unen rajamaastossa luin unesta viestin puhelimeni kautta, jota ei lopulta koskaan ollutkaan puhelimellani. Olin aivan varma etten ollut nukkunut hetkeäkään koko yönä, ja ihmettelin miksen ollut sen väsyneempi. Mietin jo miten tuskainen päivä olisi edessä. Sitten kun tajusin viestin kadonneen, tajusin ettei sitä koskaan ollutkaan ja sen, että olin juuri herännyt, havahduin ymmärtämään sen, mutta selkeää heräämistä ei tapahtunut lainkaan vaan raja oli oudon häilyvä. Toivottavasti ei tule tavaksi, yksi kerta on jo riittävä kokemus muutamaksi vuodeksi eteenpäinkin ajatellen. Hetkeä myöhemmin huomasin myös ystäväni heränneen, olimme yhdessä lähdössä reissuun halki maan heti aamusta, ja hän oli siksi päätynyt yöpymään luonani. Vaihdoimme muutaman sanan, siitä joko olemme lähdössä. Kello oli vasta tulossa kymmentä yli kuuden, joten päätimme jatkaa unia. Myöhemmin huomasin, että olimme kumpainenkin herännyt noin kuuden minuuttia yli kuuden. Kaksi fundamentalistikristittyä.

Heräämistavasta mieleeni nousi vanha Ultra Bran kappale, jonka ajattelin jakaa kanssanne.

Ultra Bra - he kääntävät tyynynsä

He kääntävät tyynynsä ympäri
saadakseen esiin sen viileän puolen
mentyään illalla vuoteeseen
heitä vaivaa unettomuus

Kääntävät itseään uudelleen
ovat varmoja siitä että
eivät ole nukkuneet silmäystäkään
kunnes aamuyöllä havahtuvat

Näkivät sittenkin unta
joka muistutti
valvojan ajatuksia
joku nousee autosta öisin
ja jäniksiä voi nähdä
hyvin yllättävissä paikoissa
jo jonkun toisen
joka ei ole saanut unta

Ja he kääntävät tyynynsä uudelleen
saadakseen esiin sen viileän puolen
aamulla juovat kahvia
ja yhä heitä vain väsyttää

Tuijottavat eteensä näkemättä mitään
nukahtavat elokuviin

Minä itse

Tulipa vihdoin hankittua itseni näköiset risti ja Raamattu. Tästä on taas mukava jatkaa. Ja tulipahan testattua tämä kuvan liittäminenkin tänne.

Eppu Normaali - Tie Vie

Tämä kappale jätti hetkeksi miettimään ohi kiitäessään. Tämän jälkeen en ole varma johtuuko se näistä kappaleista, vai näistä öistä.


Eppu Normaali - Tie Vie

Maanantai-aamu, päässä hakkaa, ei saa rauhaa,
vaimo nalkuttaa, tahtoo rahaa, katsoo tilinauhaa
Kymmenen vuotta nyt kun kulunut on tuosta,
ihmettelen joskus kuinka nousin siitä suosta
Ei kaupungin kadut enää mua ahdista,
ei velat niskassa askeleita tahdista

Oujee, vatsa murisee,
vatsa murisee, mut on tyytyväinen

Talot kaatuu niskaan, ahdistus varttuu,
pakko päästä pois mutta kengätkin tarttuu
Nyt pääni täyttää punkku ja jostain löydän natsan
olo on ihan kunkku, sossun soppa täyttää vatsan
Ennen tuskailin mistä rahaa lisää saisin
nyt vain eläkkeeni nostan perjantaisin

Kutsuu tie mua, tie vie mua,
tie vie mua, voi riemua!

Kymmenen vuotta nyt kun kulunut on tuosta,
ihmettelen joskus kuinka nousin siitä suosta
Ei kaupungin kadut enää mua ahdista,
ei velat niskassa askeleita tahdista

Oujee, vatsa murisee,
vatsa murisee, mut on tyytyväinen!